Meidän syksy on ollut hyvin kiireinen, joka näkyy blogin puolellakin. Aika ajoin tekisi mieli sulkea koko verkkosivu, mutta samalla huomaa kun täällä käy kuitenkin niin moni lukemassa tekstejä, kiitos siitä! Näistä on kuitenkin apua monille ja se tieto ei vanhene... Motivaatio juuri tänään kirjoittaa tekstiä lähti facebookin ryhmästä, jossa eräs nainen oli laittanut itsestään videota ja puhui henkisestä taakasta jonka usein sairastuminen saa aikaan. Koko elämä lähtee pyörimään sen yhden ikävän asian ympärillä, ja silloin hukkaa itsensä. Tämä tapahtui myös minulle...
Loppuvuodesta alkaa purkamaan mitä kaikkea kuluvana vuonna on tapahtunut, ja totesin itselleni että meidän perheen elämä on pyörinyt nyt täysin oman sairastumisen ympärillä. Se on vaikuttanut niin voimakkaasti mieleen, elämäntapoihin, ja asioista joista puhua. Me ollaan menossa kovaa parempaan suuntaan mutta se vaatii työtä.
Viimeaikojen isoimmat muutokset on ollut vapaudesta puhua sairaudesta. Pystyn puhumaan asiasta kuin mistä muustakin, ja se on vapauttavaa. Sitä ei tarvitse enää salata jatkuvasti ja peitellä (toki sitä ei tarvitsekaan aina peitellä, koska se on niin näkyvää). Kuitenkin olen iloinen, että saan laitettua hiukseni todella kauniisti ja kukaan ei huomaakaan sitä, mutta silloin iskee se ahdistus ja pelko peitellä sitä asiaa. Se henkinen taakka ja suojelu jota joutuu tällöin pitämään syö ihmistä sisältä päin. Ei silloin pysty olemaan aito ja oma itsensä ollenkaan ja se vie iloa elämältä.
Syksyn aikana eräs syöpään sairastunut ja hiuksensa menettänyt sanoi, että se on kuin sinut olisi merkattu erilaiseksi. Samalla tavalla kun toisen maailmansodan aikana juutalaisille, ensiksi laitettiin daavidin tähti rintaan, ja keskistysleireillä ajeltiin hiukset. Se on nöyryyttävää ja saa sinut olemaan merkattu, vielä kun sille et voi paljoa tehdä mitään. Vaikka olisit itse kuinka sinut tilanteesi kanssa, seuraavassa hetkessä näet vastaantulevan reaktion joka voi pahimmassa tapauksessa viedä sen oman vahvuutesi pois. Kuitenkin joka kerta kun tämän tilanteen kohtaa, se vahvuus sisällä kasvaa.
En tahdo koskaan luovuttaa. Huomaan olevani vieläkin kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti