Olet kaunis.

Meidän syksy on ollut hyvin kiireinen, joka näkyy blogin puolellakin. Aika ajoin tekisi mieli sulkea koko verkkosivu, mutta samalla huomaa kun täällä käy kuitenkin niin moni lukemassa tekstejä, kiitos siitä! Näistä on kuitenkin apua monille ja se tieto ei vanhene... Motivaatio juuri tänään kirjoittaa tekstiä lähti facebookin ryhmästä, jossa eräs nainen oli laittanut itsestään videota ja puhui henkisestä taakasta jonka usein sairastuminen saa aikaan. Koko elämä lähtee pyörimään sen yhden ikävän asian ympärillä, ja silloin hukkaa itsensä. Tämä tapahtui myös minulle...
Loppuvuodesta alkaa purkamaan mitä kaikkea kuluvana vuonna on tapahtunut, ja totesin itselleni että meidän perheen elämä on pyörinyt nyt täysin oman sairastumisen ympärillä. Se on vaikuttanut niin voimakkaasti mieleen, elämäntapoihin, ja asioista joista puhua. Me ollaan menossa kovaa parempaan suuntaan mutta se vaatii työtä.
Viimeaikojen isoimmat muutokset on ollut vapaudesta puhua sairaudesta. Pystyn puhumaan asiasta kuin mistä muustakin, ja se on vapauttavaa. Sitä ei tarvitse enää salata jatkuvasti ja peitellä (toki sitä ei tarvitsekaan aina peitellä, koska se on niin näkyvää). Kuitenkin olen iloinen, että saan laitettua hiukseni todella kauniisti ja kukaan ei huomaakaan sitä, mutta silloin iskee se ahdistus ja pelko peitellä sitä asiaa. Se henkinen taakka ja suojelu jota joutuu tällöin pitämään syö ihmistä sisältä päin. Ei silloin pysty olemaan aito ja oma itsensä ollenkaan ja se vie iloa elämältä.
Syksyn aikana eräs syöpään sairastunut ja hiuksensa menettänyt sanoi, että se on kuin sinut olisi merkattu erilaiseksi. Samalla tavalla kun toisen maailmansodan aikana juutalaisille, ensiksi laitettiin daavidin tähti rintaan, ja keskistysleireillä ajeltiin hiukset. Se on nöyryyttävää ja saa sinut olemaan merkattu, vielä kun sille et voi paljoa tehdä mitään. Vaikka olisit itse kuinka sinut tilanteesi kanssa, seuraavassa hetkessä näet vastaantulevan reaktion joka voi pahimmassa tapauksessa viedä sen oman vahvuutesi pois. Kuitenkin joka kerta kun tämän tilanteen kohtaa, se vahvuus sisällä kasvaa.
En tahdo koskaan luovuttaa. Huomaan olevani vieläkin kaunis.

Miltä alopecia tuntuu puolen vuoden jälkeen?

Alopecia on sairaus joka ei vaikuta yleiskuntoon paljoakaan. Se ei ole vaarallinen elämisen kannalta, niinkuin moni muu autoimmuunisairaus. Se mihin se vaikuttaa eniten, on henkisen hyvinvoinnin laskeminen.
Alopeetikkona eläminen on käynyt raskaammaksi. Aika-ajoin on hyvin vahvana ja sinut sairauden kanssa ja tekee kaikkensa ettei se enää leviä. Sitten kun huomaa, ettei tuloksia tule tarpeeksi nopeasti eikä peilikuva miellytä, niitä raskaita romahteluja tulee. Nykyään paljon vähemmän, kun silloin juuri diagnoosin saatua, eikä parantumisen mahdollisuudesta tiennyt mitään. Muistan monet kerran kun olen huutoitkenyt lattialla pienessä kerässä useamman tunnin putkeen. Kiitän miestäni näihin tilanteisiin suhtautumisesta kun hän on antanut luvan purkaa se kiukku sisältä. Lapset alkoivat jo jossain kohtaa tottumaan, että äidillä on nyt taas paha mieli. Ja sen jälkeen aina nousin ylös vahvempana kuin koskaan. Se minkä olen kokenut isoksi vahvuudekseni on, etten ikinä ole jäänyt siihen tuleen makaamaan. Vaan lähtenyt taisteleemaan sitä vastaan.

"Sillä on oltava joku syy miksi juuri minä sairastuin, ja joskus tulevaisuudessa tiedän saavan siitä niin paljon voimaa ja hyötyä auttaa monia muita asian kanssa."

Olen saanut itseni siihen pisteeseen, että uutta hiusta kasvaa satunnaisesti. Se on pientä vaaleaa haitua jonka kasvu tuntuu todella hitaalta ja kaljujen alueiden piiloon meneminen tuntuu ikuisuudelta (lähes mahdottomalta). Nuo pienet haidut jaksavat kyllä motivoida yrittään saamaan itseään vielä entistä terveemmäksi - mutta ei mene kauaakaan kun taas romahtaa. Olen kyllä kiitollinen sairastumisestani. Vaikkakin se kuulostaa ehkä kornilta, mutta olen yrittänyt löytää siitä ne hyvät puolet. Sillä on oltava joku syy miksi juuri minä sairastuin, ja joskus tulevaisuudessa tiedän saavan siitä niin paljon voimaa ja hyötyä auttaa monia muita asian kanssa. Ja tähän pyrin uuden ammatinvalintani myötäkin.
En ole koskaan ollut näin terve, kun olen nyt. Siihen vaikuttaa paljon keväällä päivitetty ruokavalioni, joka on edelleenkin täysin lehmänmaidoton sekä gluteeniton. Syön paljon todella vahvoja maitohappobakteereja, sekä eri kuidunlähteitä jotka tukevat suoliston bakteerikannan muuttumista. Yritän jatkuvasti saada lisää tietoa siitä, miten voisin vielä optimoida kehoani balanssiin. Imen tietoa kun kuiva sieni, ja etsin jatkuvasti uutta tietoa - mikä kehossani oikein antoi periksi.

Sairastumisen myötä oma minäkuva on horjunut. Välillä toivoo olevansa se sama minä, joka olin joskus aiemmin, mutta sitten samalla muistaa sen - ettei kehoni kunto ollut silloinkaan terve vaikkei mitään diagnosoitua sairautta ollutkaan puhjennut. Olin aina atoopikko, vatsaoireinen allergialapsi, joka taisteli jatkuvasti eri tulehduksia vastaan ja olen syönyt niin monta antibiottikuuria elämäni aikana. Olen käynyt niin monet leikkaukset ja operaatiot läpi, jotka ovat olleet jo todella stressaavia tilanteita kehossani. Enhän tällöinkään ole ollut terve, vaikkei mitään ole pahemmin ulospäin näkynyt. Ajattelin kuitenkin olevani "perusterve", nykyään elämääni taaksepäin katsoen tiedostan etten todellakan ole ollut terve.

"Nyt on ollut oman itseni aika, ja haen kovasti sitä pientä siementä ja kipinää todella sisältä itsestäni, joka on joskus sammunut."

Olen joutunut opettelemaan elämään elämääni kokonaan uudestaan. Ihan ajatustavoista lähtien. Joudun opettelemaan tunnistamaan omat voimavarani äitinä - puolisona sekä ystävänä. Kaikkeen ei välttämättä riitä niin paljon aikaa ja panostamista kuin joskus kuvittelin. Kaikki kotityöt mitä haluaisin tehdä, ei välttämättä tarvitse tehdä juuri nyt, jos en jaksa. Olen joutunut opettelemaan tunnistamaan omat tarpeet ja elämään sen mukaan. Olen ottanut huolta ja stressiä ihan kaikista muista ympärilläni, paitsi omasta itsestäni. Nyt on ollut oman itseni aika, ja haen kovasti sitä pientä siementä ja kipinää todella sisältä itsestäni, joka on joskus sammunut. Yritän opetella vastata kysymyksiin: "kuka minä olen? mitä minä haluan elämältä?". Osaan kerrankin olla itsekäs ja pyytää apua tarvittaessa. Minun ei tarvitse esittää kovaa ja vahvaa, voin olla ihan yhtä rikki ja avuntarpeessa kun syvältä sisältä voi joskus tuntua.

Isoimpia muutoksia omaan terveyteen on ollut ystäväsuhteiden ylläpito, puolisolta saatu tuki ja rakkaus, ruokavalio, liikkuminen sekä hengittäminen. Näitä osa-alueita kun katson nyt, tiedostan monet näistä laiminlyöneen edellisinä vuosina. Hengittämiseen aloin kiinnittää huomiota kesällä kun tiedostin hengittävän jatkuvassa "paniikissa". Hengitys oli tiheää ja ei todellakaan täyttänyt koko keuhkoja, vaan lähti yhtä nopeasti kehosta pois kun olin sen sisääni vetänyt. Jouduin etsimään tietoa, miten hengitetään oikein. Ja opettelin hengittämään todellakin koko keholla. Tätä käytän apuna kun huomaan kehoni stressaantuvan joistain tilanteista, keskityn hengittämiseen.

"Olen vahvempi kuin koskaan aiemmin, enkä voisi olla enempää kiitollinen siitä. "

Tällä hetkellä huomaan olevani hyvinvoivaisempi kuin koskaan. Ja jatkuvasti kuulen kuinka silmäni ovat alkaneet säihkymään uudestaan. Olen vahvempi kuin koskaan aiemmin, enkä voisi olla enempää kiitollinen siitä.

Nopea, herkullinen kauraleipä!

Pitkästä aikaa palailen kirjottamisen pariin!

Eräs ystäväni, joka aloitti saman ruokavalion (lehmänmaidoton ja gluteeniton) vinkkasi ihanan leivän ohjeen joka on siis niin älyttömän maukas ja hyvämakuinen, mutta niin älyttömän helppo ohje ja tarvitseekin vain neljä raaka-ainetta!
Tämä leipä maistui meille lapsille todella hyvin, koska jäi mukavan pehmeäksikin niin oli reilu vuoden vanhankin helppo syödä.

Tarvitset siis,

1 muna
1dl gluteenittomia kaurahiutaleita
0,5rkl öljyä (oliiviöljy)
hippusellinen suolaa (toki voi nuorempien annoksesta jättää pois jos haluaa)

Aineet sekoitetaan keskenään, ja levitetään voidellulle lautaselle (tai pienelle uunivuoalle).
Joko mikrossa noin 1,5minuuttia tai uunissa 200astetta, noin 10min.

Siinä se! Kuinka helppoa!!

Laitoin lapsille voita päälle, buffalomozzarellaa siivun, kalkkunasiivun sekä kasviksia päälle.

Tämä oli niin ihanaa tehdä myös kohta 3vuotta täyttävän kanssa, kun resepti on niin helppo, ja valmistuukin niin nopeasti! Kyseiset aineetkin löytyy melkein aina vielä kaapista. Ihanaa, tuoretta leipää vaikka joka aamu!

Luonnollinen hiusten kirkastaminen, ainesosat vain jääkaapista!

Jo pitempään on puhuttu vaaleiden hiusten tai raitojen kirkastamisesta sitruunalla. Itsekin olen tätä jo kokeillut melkein kymmenen vuotta sitten ensimmäisiä kertoja, ja se toimii! Sitruuna puristetaan päähän ja paremman lopputuloksen saa jos menee vielä aurinkoon vaikutusajaksi. Tämä kuitenkin saattaa monilla myös kuivattaa hiuksia, jolloin sitruuna olisi hyvä hieman laimentaa veteen jos päänahka esim huonossa kunnossa tai jo ennestää hyvin kuivat hiukset.
   Nyt on puhuttu paljon luonnollisesta hopeashampoosta, eli mustikoista. Itse omistan punapigmentin, joka tuli nopeastikin vaalennuksista esiin ja muutti hiukseni kellertäväksi. Nyt en ole pitkään aikaan enää hiuksiani värjännyt (vaikka haluaisin), ja raskaus värjännyt vielä entistä tummemmaksi omaa hiusta. Kaipasin itse hiusten kirkastamista ja päätin kokeilla!
   Mustikan sanotaan olevan todella voimakasta, ja sopivan määrän löytäminen vaatii harjoituskertoja. Tämä oli kolmas mustikkakokeiluni, ja ensimmäisellä kerralla laitoin päähäni vain 4 mustikkaa sekoittaen shampooseen. Seuraavalla hieman enemmän, ja nyt oli kymmenkunta!
   Mustikka ei kuitenkaan pysty värjäämään hiuksia pysyvästi, vaan haalenee pikkuhiljaa. Ja on siis ihanaa, että löydetty keino millä saada myös tummempikin hius havittelemaan kylmempää sävyä luonnollisesti!

ENNEN                                           JÄLKEEN

Alotin kuitenkin sitruunalla kirkastamaan. Päänahkani on tällä hetkellä hieman ärtynyt, joten en uskaltanut puristaa sitruunaa suoraan päähän, vaan laitoin 2/3 sitruunaa ja 1/3 vettä. Kaadoin seoksen kuiviin hiuksiin, ja annoin vaikuttaa 10-15min. Tässä kohtaa olisi aurinkoisella kelillä kannattanut ehdottomasti mennä aurinkoon.

Jos jaksaa, niin mustikat ja sitrunuat kannattaisi pariin kertaan käyttää siivilän läpi, jotta ei jäisi niin paljoa roskia hiuksiin.
Mustikoita otin sulaan yli kymmenen, ja sulatin ne uunissa pikaisesti. Lusikoin seoksen mahdollisimman sileäksi ennen oman shampooni lisäystä. Shampoota laitoin sekaan sen verran, kun normaalistikin käytän hiusten pesussa, eli noin 1-2 tl.

Eihän tämä seos näytä tosiaan kovin houkuttelevalta, mutta tuoksu on!

Pesin mustikka-shampoo seoksella hiukseni ihan tavallisesti, ja kunnolla levitin latvoihin asti. Annoin vaikuttaa noin 5 min. Huuhtelin huolellisesti pois, ja laitoin hoitoaineen.

Itse olen positiivisesti yllättynyt lopputulokseen, ja uskon että tätä käytän jatkossa useasti. Herkkä päänahkani ei kestä tavallista hopeashampoota, niin tämä oli kyllä todella kiva yllätys! Toki vaatii kyllä hieman enemmän aikaa kun tavallinen hopeashampoo.

ENNEN                                                JÄLKEEN

Kuvat on otettu samasta kohtaa, samalla valaistuksella. Ennen-kuvassa hiukset pesty noin 12h aiemmin, joten eron huomaa selvästi! Lopputulos paljon raikkaampi:).

Raparperipiirakka, nam!

Alkukesän sesonkikasviksiin kuuluu yhtenä raparperi, jota löytyykin monelta takapihalta. Omat raparperit alkoivat kasvamaan jo siihen malliin, että oli pakko keksiä niistä jotain leivottavaa, ja toki mieluiten vielä niin, että itsekin saa niitä syödä. Olen saanut ottamaan kokeiluun jo gluteenittoman kauran, joten sitä kokeilin myös tähän pohjaan.

Raparperipiirakka
(Sokeriton, gluteeniton, maidoton)

Pohja:
2dl murskattuja manteleita
2dl gluteenittomia kaurahiutaleita (tai tattarihiutale, jos kaura ei sovi)
1tl leivinjauhe
2rkl perunajauhoja
0,5dl kookosöljyä
1 kanamuna
3rkl hunajaa
Täyte:
1prk Alpro Go On maustamaton proteiinijugurtti
2 kanamunaa
2rkl hunajaa
Päällinen:
4 isoa raparperia (n400-500g)
2rkl ceylonin kanelia
1rkl hunajaa

Murskaa mantelit tehosekoittimessa, jos ei ole valmiiksi murskattuja. Lisää kuivat aineet, öljy ja kanamuna. Sekoita tasaiseksi, ja lisää hunaja.
Voitele piirakkavuoka kookosöljyllä, levitä taikina tasaisesti pohjalle, ja nosta reunoille parin sentin verran,
Tee täyte, sekoita jugurttiin kanamunat sekä hunaja. Levitä pohjan päälle tasaisesti.
Kuori raparperit ja pilko ne pieniksi. Sekoita sekaan ceylonin kaneli ja lopuksi hunaja. Levitä täytteen päälle.
Paista 200astetessa 40minuuttia, tai kunnes pinta saanut väriä.
Halutessaan voi vatkata myös kookoskermaa lisukkeeksi!

😘

Mustikkajogurttijäätelö ja vegepops, täydelliset välipalat!

Me ollaan tämän alkukesän aikana hyödynnetty todella paljon pakastettavia lasten jäätelömuotteja. On laitettu vauvan hedelmäsoseita, marjasoseita ja pelkkää banaaniakin.

Nyt ensimmäistä kertaa tein jogurtti pohjaisen. Ohje kuudelle muotille:

2dl maustamaton jogurtti
1dl mustikoita
Puolikas banaani

Soseutetaan sileäksi ja kaadetaan muotteihin. Toki ei täyteen, sillä jätettävä jäätymisvaraa noin 1-2cm. Valmis syötäväksi noin 4h pakasteessa olon jälkeen.

Tämä on niin helppo välipala! Ei tarvitse syötellä, eikä alkaa valmistella välipalaa kiireessä kun pakkasesta löytyy valmiina. Perheen pienimmätkin tykkäävät syödä itse! Jäähdyttääkin mukavasti kuumalla säällä 😊! Näitä myös kiva tarjoilla vieraille.

       

      

Ilahduin kun huomasin myös isommista marketeista pakasteista löytyvän Apetit Vegepops jäätelöitä! Ne ovat tehty kasvis-hedelmäsoseista ilman väriaineita sekä lisättyä sokeria. Eli ehdottomasti hyvän omantunnon herkku! Sopivat niin moneen ruokavalioon sillä ovat gluteenittomat, laktoosittomat, vegaaniset, ja sisältää kotimaisia juureksia. Kolme erilaista makuyhdistelmää, punajuuri-mansikka, mango-porkkana sekä porkkana-ananas. 

Kauppoihin tullut siis jo pienille vauvoille sopiva jäätelö, ja ehdottomasti myös AIP ruokavaliolle sopiva. Makuyhdistelmät meitä arvelutti aluksi hieman mutta olivatkin yllättävän hyviä!

Kuva

Gl effects kombinaatioanalyysi hyvinvoinnin tueksi

Tänään oli ensimmäinen käynti funktionaaliseen lääketieteeseen perehtyneellä lääkärillä. Ja ihaninta oli se, että hän kertoi jokaisen alopeciaa sairastavan saaneen apuja hänen ohjeista. Toivoa siis on!❤️
Ihan ensimmäiseksi hän tarkisti vitamiinipitoisuudet, ja korotti tarvittavia. Hän laittoi myös lähetteet laajoihin verikokeisiin, joista selviää tarkemmin mahdollisia puutoksia tai mittauksia. Lähete lähti myös MDD-terveyden keskukselle GL Effects kombinaatioanalyysiin.

  ...siis mikä analyysi?

Kyseiset laboratoriotestit on saanut Suomen viranomaisilta myös hyväksynnän, ja suurin osa on jopa osittain Kela-korvattavia, jos on lääkärin lähete. Tutkimus joka itselleni tehdään on siis Suolisto ja ruoansulatustesti Gi Effects Comprehensive Profile. Eli, tämä yhdistää DNA analyysin sekä mikrobiologisen viljelyanalyysin. Näytteen oton jälkeen vastauksissa menee noin 4viikkoa, jonka jälkeen tiedetään suoliston laaja bakteerifloora, eli bakteeristo, hiivat ja sienet sekä parasiitit. Analyysissä selviää myös mahdolliset ruoansulatus-, tulehdus- sekä imeytymismerkkiaineet.

Autoimmuunisairauden puhjetessa, suolistossa uskotaan olevan bakteerien epätasapaino. Siellä voi olla myös vieras bakteerikanta, tai muita laukasijoita. Kyseisestä analyysistä näkyy myös imeytymismerkkiaineet, joka todennäköisesti hälyttää itsellä, kun jotkut vitamiinit ei ravinnosta imeydy. Jatkotoimenpiteet riippuu tuloksesta; pitääkö jotain bakteereja lisätä, pitääkö jotkut aineet poistaa, miten ylläpidän suoliston hyvinvointia tasapainon saavuttamisen jälkeen ruokavaliolla.

Lääkärillä vahva tietämys suoliston vaikutuksesta autoimmuunisairauksiin, ja nimenomaan haluaa tutkia niiden aiheuttajaa ja poistaa sen, eikä piilottaa oireita. Tästä on hyvä tie ylöspäin kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ❤️!

Kuva