Alopeetikkona eläminen on käynyt raskaammaksi. Aika-ajoin on hyvin vahvana ja sinut sairauden kanssa ja tekee kaikkensa ettei se enää leviä. Sitten kun huomaa, ettei tuloksia tule tarpeeksi nopeasti eikä peilikuva miellytä, niitä raskaita romahteluja tulee. Nykyään paljon vähemmän, kun silloin juuri diagnoosin saatua, eikä parantumisen mahdollisuudesta tiennyt mitään. Muistan monet kerran kun olen huutoitkenyt lattialla pienessä kerässä useamman tunnin putkeen. Kiitän miestäni näihin tilanteisiin suhtautumisesta kun hän on antanut luvan purkaa se kiukku sisältä. Lapset alkoivat jo jossain kohtaa tottumaan, että äidillä on nyt taas paha mieli. Ja sen jälkeen aina nousin ylös vahvempana kuin koskaan. Se minkä olen kokenut isoksi vahvuudekseni on, etten ikinä ole jäänyt siihen tuleen makaamaan. Vaan lähtenyt taisteleemaan sitä vastaan.
"Sillä on oltava joku syy miksi juuri minä sairastuin, ja joskus tulevaisuudessa tiedän saavan siitä niin paljon voimaa ja hyötyä auttaa monia muita asian kanssa."Olen saanut itseni siihen pisteeseen, että uutta hiusta kasvaa satunnaisesti. Se on pientä vaaleaa haitua jonka kasvu tuntuu todella hitaalta ja kaljujen alueiden piiloon meneminen tuntuu ikuisuudelta (lähes mahdottomalta). Nuo pienet haidut jaksavat kyllä motivoida yrittään saamaan itseään vielä entistä terveemmäksi - mutta ei mene kauaakaan kun taas romahtaa. Olen kyllä kiitollinen sairastumisestani. Vaikkakin se kuulostaa ehkä kornilta, mutta olen yrittänyt löytää siitä ne hyvät puolet. Sillä on oltava joku syy miksi juuri minä sairastuin, ja joskus tulevaisuudessa tiedän saavan siitä niin paljon voimaa ja hyötyä auttaa monia muita asian kanssa. Ja tähän pyrin uuden ammatinvalintani myötäkin.
En ole koskaan ollut näin terve, kun olen nyt. Siihen vaikuttaa paljon keväällä päivitetty ruokavalioni, joka on edelleenkin täysin lehmänmaidoton sekä gluteeniton. Syön paljon todella vahvoja maitohappobakteereja, sekä eri kuidunlähteitä jotka tukevat suoliston bakteerikannan muuttumista. Yritän jatkuvasti saada lisää tietoa siitä, miten voisin vielä optimoida kehoani balanssiin. Imen tietoa kun kuiva sieni, ja etsin jatkuvasti uutta tietoa - mikä kehossani oikein antoi periksi.
Sairastumisen myötä oma minäkuva on horjunut. Välillä toivoo olevansa se sama minä, joka olin joskus aiemmin, mutta sitten samalla muistaa sen - ettei kehoni kunto ollut silloinkaan terve vaikkei mitään diagnosoitua sairautta ollutkaan puhjennut. Olin aina atoopikko, vatsaoireinen allergialapsi, joka taisteli jatkuvasti eri tulehduksia vastaan ja olen syönyt niin monta antibiottikuuria elämäni aikana. Olen käynyt niin monet leikkaukset ja operaatiot läpi, jotka ovat olleet jo todella stressaavia tilanteita kehossani. Enhän tällöinkään ole ollut terve, vaikkei mitään ole pahemmin ulospäin näkynyt. Ajattelin kuitenkin olevani "perusterve", nykyään elämääni taaksepäin katsoen tiedostan etten todellakan ole ollut terve.
"Nyt on ollut oman itseni aika, ja haen kovasti sitä pientä siementä ja kipinää todella sisältä itsestäni, joka on joskus sammunut."Olen joutunut opettelemaan elämään elämääni kokonaan uudestaan. Ihan ajatustavoista lähtien. Joudun opettelemaan tunnistamaan omat voimavarani äitinä - puolisona sekä ystävänä. Kaikkeen ei välttämättä riitä niin paljon aikaa ja panostamista kuin joskus kuvittelin. Kaikki kotityöt mitä haluaisin tehdä, ei välttämättä tarvitse tehdä juuri nyt, jos en jaksa. Olen joutunut opettelemaan tunnistamaan omat tarpeet ja elämään sen mukaan. Olen ottanut huolta ja stressiä ihan kaikista muista ympärilläni, paitsi omasta itsestäni. Nyt on ollut oman itseni aika, ja haen kovasti sitä pientä siementä ja kipinää todella sisältä itsestäni, joka on joskus sammunut. Yritän opetella vastata kysymyksiin: "kuka minä olen? mitä minä haluan elämältä?". Osaan kerrankin olla itsekäs ja pyytää apua tarvittaessa. Minun ei tarvitse esittää kovaa ja vahvaa, voin olla ihan yhtä rikki ja avuntarpeessa kun syvältä sisältä voi joskus tuntua.
Isoimpia muutoksia omaan terveyteen on ollut ystäväsuhteiden ylläpito, puolisolta saatu tuki ja rakkaus, ruokavalio, liikkuminen sekä hengittäminen. Näitä osa-alueita kun katson nyt, tiedostan monet näistä laiminlyöneen edellisinä vuosina. Hengittämiseen aloin kiinnittää huomiota kesällä kun tiedostin hengittävän jatkuvassa "paniikissa". Hengitys oli tiheää ja ei todellakaan täyttänyt koko keuhkoja, vaan lähti yhtä nopeasti kehosta pois kun olin sen sisääni vetänyt. Jouduin etsimään tietoa, miten hengitetään oikein. Ja opettelin hengittämään todellakin koko keholla. Tätä käytän apuna kun huomaan kehoni stressaantuvan joistain tilanteista, keskityn hengittämiseen.
"Olen vahvempi kuin koskaan aiemmin, enkä voisi olla enempää kiitollinen siitä. "Tällä hetkellä huomaan olevani hyvinvoivaisempi kuin koskaan. Ja jatkuvasti kuulen kuinka silmäni ovat alkaneet säihkymään uudestaan. Olen vahvempi kuin koskaan aiemmin, enkä voisi olla enempää kiitollinen siitä.
